*

Esa Alsio Alsio on kasvava luonnonvara

Runo. Kodittomat

helmassa äidin pieni tyttö on 
kylä tiellä kapealla 
meren käynti rauhaton 
ja kauppaa käydään hopealla 

kivijalkaa vasten nojaa 
mies tuo vanha partasuu
parran alta köhii hiljaa 
pesä piipun tulistuu 

kylmä tuuli läpi vaatteen 
ei itku auta asiaa 
rönsyissä on kuljettava 
ja kaluttava astiaa 

älä itke äiti sanoo 
kun sormet tuskin punertaa 
ilta rukouksessaan anoo 
lapsellensa suojaa 

lapsi miehen luokse rientää 
tarttuu käteen karkeaan 
mies nostaa päätä lapsi sanoo 
tule isi lähdetään 

joukko pieni kohti metsää 
hitaasti kuin aaveet 
paremman paikan sieltä löytää 
on pienen lapsen haaveet 

epäröivät isä äiti 
toisillensa katseet luo 
ei se pahempaankaan vie
kun kylmä on tuo kylätie 

siis tytön toivoon uskomme kai 
on tahto hällä suurin 
toive lämmin kodin oman 
ja lämpimämmän muurin 

äiti katsoo taakseen vielä  
kylää pientä ankaraa 
palata ei koskaan enää 
vauraimmilta varastamaan 

kävelivät viimeisillään 
kun kohta alkoi näkymään 
mökki metsän siimeksessä 
vanhus mökin vierellä 

heti tilanteen nyt tajus 
vanha mummo paikoiltaan 
viltit niskaan heti teille 
tai arkkuja me kannetaan 

on mulla ruokaa yllinkyllin 
ja herrallekkin tupakkaa 
vastineeksi pyydän vain 
kun kuolen minut kuopatkaa 

kaikki neljä hymyilivät 
toisiansa pälyilivät 
kolme köyhää kodin sai 
ja mummo juttuseuraa kai 

äiti isä tyttökin 
lattialle kyökin 
itku silmässä kiittämään 
kun toivon saivat elämään 

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

1Suosittele

Yksi käyttäjä suosittelee tätä kirjoitusta. - Näytä suosittelija

NäytäPiilota kommentit (8 kommenttia)

Käyttäjän arialsio kuva
Ari Alsio

Synkkien pilvien päivänä,
rumassa kaupungissa,
alla sirkuttavien lintujen,
matkustajakodin hylkiö,
vailla kotia, kuin koira pannaton.

Katu kalsea eteiskäytävä pitkä,
porstuan ovet ostovoimaisille,
suljettu kerjäläisiltä,
taloja talojen perästä,
vaan suosineet ne eivät erästä.

Hylkiö kuka lie,
ei perhettä ei rahaa,
ei kärpäselle ilkeyksiä tehnyt,
eikä ihmisille pahaa,
itkien ja ypöyksin koditonta tietään käy.

Kirkossa laulavat virsiä yhdessä,
liike-elämässä ulvovat sudet samaan tahtiin,
mainostoimistojen kevätkampanjat,
eivät häntä kiinnosta,
kun ei ole rahaa millä ostaa.

Silti tuo koditon,
ei ole onneton,
kaikki hänellä on,
vaikka ei omana,
niin unelmissa kulkee tuo mies koditon.

Käyttäjän EsaAlsio kuva
Esa Alsio

Tuliko tästä nyt kodittomien muisto päivä :) Vai onkos semmoinen jo? Kodittomiahan voisi muistaa, vaikka kerran vuodessa. Antamalla vaikka paidan spr.n konttiin.

Käyttäjän arialsio kuva
Ari Alsio

Ei koditon tee paidalla mitään jos ei ole myöskin paidaton. Kodittomalle koti ja paidattomalle paita, niin se menee.

Ei voi pitää ylimääräisiä paituleita, kun ei ole vaatekaappia.

Käyttäjän EsaAlsio kuva
Esa Alsio

No mistäs se koti niille kodittomille? Paituleillehhan voi rakennella jonkin näköisen oksan, mikä toimii samalla kuivatus telineenä.

T Piepponen

on mulla ruokaa yllinkyllin
ja herrallekkin tupakkaa
vastineeksi pyydän vain
kun kuolen minut kuopatkaa

Tuossa kohtaa tuntui vähäsen. Analyysi - pimeydessä, toivot on toivoton.

Käyttäjän EsaAlsio kuva
Esa Alsio

Kyllä, toivot on toivoton! hyvin sanottu :)

Käyttäjän arialsio kuva
Ari Alsio

Yön yli nukkui hän,
ja löysi itsestänsä,
kelpo ystävän,
koditon ei ole mies,
jos jollakin on lämmin lies.

Alkuasukkailla koti on,
savimaja onneton,
vaan kukaan ei ole koditon,
kaupungeissa on,
monta veikkaa onnetonta.

Majaan matalaan sopii enemmän,
majan lämpö kantaa hedelmän,
yhteisö on voimakas,
siellä koditon on voitokas aina,
eikä nälkä suuta alas paina.

Puheenaiheeseen liittyvää

Mainos

Netin kootut tarjoukset ja alennukset